Jokainen merilasin pala kantaa tarinaa, joka alkoi kauan ennen kuin se päätyi käsiini. Se syntyi yksinkertaisena, mereen joutuneena lasinsirpaleena – pullojen, purkkien tai vanhojen esineiden jäänteenä, jotka huolimattomuuden tai ajan kulumisen vuoksi päätyivät mereen.

Vuosien myötä aaltojen voima, suola ja hiekka muovasivat sirpaleet pieniksi luonnon helmiksi: sileiksi, himmeiksi ja täynnä viehätystä. Merilasi on hiljainen todistaja menneistä elämistä: se on voinut kulkea kaukaisia rantoja, olla kosketeltuna satojen vuorovesien voimasta ja kimmeltää auringonvalossa, jota kukaan ei enää muista.

Jokaisella värillä on oma salaisuutensa – vihreät, valkoiset ja ruskeat ovat yleisimpiä, ajan ikuisia kumppaneita, siniset ja turkoosit harvinaisempia, ja punaiset ovat todellisia aarteita, jotka kätkeytyvät aaltojen, hiekan ja tuulen lomaan. Kaikki nämä lasinsirpaleet ovat aikoinaan olleet osa unohdettuja esineitä, jotka kuuluivat joskus jollekin.

Teokseni eivät ole vain koriste-esineitä; ne ovat palasia historiaa, hetkiä ja menneitä elämiä. Jokainen teos on kutsu pysähtyä ihailemaan yksinkertaisuuden runoutta, arvostamaan muutosta ja muistamaan, että myös me voimme muuttaa negatiivisen kauniiksi, kun toimimme rakkaudella ja kunnioituksella ympäristöämme kohtaan.